Tuossa eräänä yönä unta etsiessä tuli idea nappikassinkahvoista. Seuraavana päivänä täytyi alkaa virittelemään ideaa käytäntöön. Isoja nappeja, taipuisaa rautalankaa kahteen kertaan kierros ympäri ja tarkoitus olisi vielä siimalla vahvistaa koko juttu pariin kertaan, niin pysyy kahvat varmasti kasassa.
Kahvojen teon oheistuotteena tuli tehtyä kassikin. Tai muutamakin kassi.
Muun muassa vanhoja pöytäliinoja hyödyntämällä (tässä taitaa olla ainakin kolmea eri liinaa) ompelin tyynyn.
Koska löysin kirpputorilta vanhoja pikkulusikoita, täytyi tehdä myös sydämiä kera reseptien. Ja kera niiden lusikoiden.
Kertun kanssa koettiin tänään hurja melkein onnettomuus, kun kissa onnistui saamaan tassunsa jumiin patterin ritilän väliin hypätessään silityslaudan päältä patterin päälle. Tassu jäi niin totaalisesti jumiin, ettei se liikkunut mihinkään, kun tassun toinen puoli polkuanturan kera jäi ritilän yläpuolelle ja toinen puoli varpaineen ritilän alle. Jumissa oltiin ja tiukasti. Hetken kiljuttiin (sekä kissa että minä), panikoitiin ja purtiin. Puremista teki tosin vain kissa. Kohteena olin minä, joka en päästänyt kissasta irti, koska vapauttaakseen itsensä se yritti hypätä alas patterin päältä, ja tassun ollessa totaalisen tiukasti jumissa ritilän välissä olisi lopputulos ollut ehkäpä vääntynyt, venähtänyt tai revennyt raaja varpaiden ollessa edelleen tiukasti ritilän välissä kiinni. Minä siis painoin toisella kädellä purevaa ja kiljuvaa kissaa seinää vasten ettei se pääsisi hyppäämään alas, kissa kiljui ja puri, minä kiljuin ja yritin toisella kädellä haalia jotakin sellaista, millä vääntää ritilää ja vapauttaa kissa. Onneksi oli sotkuinen huone, ja sakset lattialla. Saksilla sain väännettyä ritilää niin, että kissa vapautui. Vapautumisen tunne olikin hieno - minä miltei vollotin järkytyksestä ja kissa kiehnäsi aivan riemuissaan sylissä. Uroteko. Melkein sietäisin saada jonkun mitalin.
En saanut mitalia. Sain tuunauksen a´la Alvin. Kohun laannuttua pikkunilkki oli hiipinyt miljoonannen kerran nukkekotiin ja ryöstänyt sieltä jo moneen kertaan aiemminkin tavoittelemansa pahvipakkaukset. Glögi- ja rusinapaketit löytyivät illalla hienosti tuunattuina.
Miten tylsää meillä oliskaan ilman näitä nelijalkaisia.
kamala..hurjalta kuulostaa tuo tein onnettomuus. onneksi kaikki päätyi kuitenkin hyvin.
VastaaPoistamukavia ompeluksia olet tehnyt..ja tuo pitsikassi idea on kyllä ihanan varastettava. pakkototeutukseen taitaa mennä miulla se.
Me ollaan jo Kertun kanssa toivuttu, henkisesti ja fyysisesti.
PoistaJa ei muuta kuin kassia tekemään. Pitsiliinoista on moneksi. :)
Noi sydämet on aivan ihania.
VastaaPoistaVoi kissa parkaa, onneks sait vapautettua.
Kiitos Ninnu. :) Kissojen kanssa kyllä sattuu ja tapahtuu.
PoistaVoi Kerttu parkaa. Onneksi olit kotosalla, ettei ehtinyt itseensä pahoin teloa.
VastaaPoistaKauniita nuo kassit ja niin on sydämetkin.♥ Onneksi kirppareilta saa aika edullisesti pieniä pitsiliinoja
Pitsiliinoja löytää kyllä tosiaan edullisesti ja varsinkin, mikäli ne on jotain villimmän värisiä. Nästäkin tää punainen taisi maksaa 50 senttiä.
PoistaVoi Kertua,voi sinua ja hienot kassit kahvoineen! Kaikkea sitä ihminen keksii:)
VastaaPoistaMä ajattelin aina pienenä, että musta vois (salapoliisin, kokkileipurin ja lentoemännän lisäksi) tulla isona keksijä. Nyt mä oon sitten ekan keksintöni tehnyt. :D
PoistaHienoja laukkuja!!!
VastaaPoistaKiitos Laura. :)
PoistaHuhheu vauhtia ja vaarallisia tilanteita O.o Onneksi tilanne päätyi hyvin :)
VastaaPoistaEnsimmäisten kuvien laukut vei myös mun sydämen, kertakaikkiaan <3
Kaikkien vanhojen ihmisten täytyis hankkia kaverikseen aktiivinen ja onnettomuusaltis kissa. Ne (siis vanhukset, ei kissat) ei ehtis dementoitua, kun joutuisivat ratkomaan kinkkisiä "vapauta kissa" -haasteita päivittäin.
PoistaHui sentään! Jännä juttu muuten, että kun kissaan sattuu, se puree ihan sitä luotettavintakin ihmistään eikä anna tulla lähelle. Lapset, surkiat, olivat laittaneet joskus kissamme jalkaan sellaisen pitkän hiusklipsin, ja kun kuulin sen kissan huudon ja menin auttamaan, en meinannut päästä lähellekään, kun kissa yritti purra kättäni. Lopulta sentään sain klipsun pois, ja samalla vaihtui kissakin taas kehräävään ja rakastavaan yksilöön.
VastaaPoistaNäin se taitaa mennä. Ja siinä kohtaa ei auta yrittää sanallisesti vakuutella kissalle, että rauhoitu, mää yritän vain auttaa... Kissa ei nimittäin todistetusti ymmärrä - mä kokeilin. ;)
PoistaNuo sinun kassit on kyllä aina niin hienoja, että ihan kateeksi käy :D. Elämä kissaperheessä näyttää näköjään olevan ihan yhtä vauhdikasta kuin lapsiperheessä :). Onneksi ei kissalle käynyt kuinkaan!
VastaaPoistaKiitos kivasta kommentista Krista. :)
PoistaPitsillä höystetyt käsityöt vie kyllä minun sydämen :)
VastaaPoistaMulla on vähän taipumusta tukkia tuota pitsiä joka ompelukseen. :)
PoistaIhania laukkuja♥ Meillä on kaksi kissaa ja toinen on varovainen kuin mikä ja toinen on erittäin onnettomuus altis. Ei mee viikkoa niin,ettei Minni(kuopuksen valkkaama nimi 4-vuotiaana) oo jääny jumiin tai jonnekkin väliin tai tapellut ym. Luulisi että kun herralla alkaa ikää tulla nyt 8-vuotta,että olisi jotain oppinut :) No ei meillä ainkaan ole tylsää :) Ja ehdottomasti olisit mitalin ansainnut :)
VastaaPoistaTeillähän on kollilla oikein osuva nimi. :D
PoistaMeillä Taavi ja Grisli ovat tasaisia kissoja, joille harvemmin mitään sattuu. Alvinin ja Kertun kanssa enemmän tapahtuu, Alvinin kohdalla lähinnä kissan syön-kaiken-minkä-näen -taipumuksen takia, Kertu taas kolisee, putoilee, törmäilee ja jää ovien väliin. Vaan hengissä ovat, edelleen. :)
Juu,niin on :) Piti ensin ottaa tyttökissa,mutta päädyttiin sitten kumminkin poikaan. Ja kyllä me yritettiin sit kuopuksella sanoa,että Minni on kyllä tytön ja hiiren nimi,mutta ei siitä apua ollut. Kun Minni kuulemma oli ihan MInnin näköinen :) No iteppä on annettu kuopuksen antaa kissoille nimet :) Vanhemman kissan nimi on Naamu. No on noista nimistä ainakin keskustelua saatu aikaiseksi vuosien varrella :)
PoistaMä rakastan pitsiä, nuo näyttää upelta!!!
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua teille!!!
Kiitos Micu. :)
PoistaKauniita kasseja. Tuo tyyny on myös ihana. Itsellekin havittelen pitsistä tyynyä olkkariin.
VastaaPoistaKiitos kehuista, Marika V. :)
PoistaHuh mikä tassujumi! Onneksi selvisitte tilanteesta ilman pahempia traumoja :)
VastaaPoistaAlvin on kyllä mielenkiintoinen kissayksilö. Totaalinen anarkisti ja pistää paikat omanlaiseensa järjestykseen!